Rotuesittely: Australiankarjakoira

FCI-luokitus     Ryhmä 1

Australiankarjakoira on karjan paimennukseen kehitetty keskikokoinen koirarotu. Sen jalostuksessa käytettiin useita koirarotuja sekä dingoja, jotka tuottivat karjakoiralle halutut ominaisuudet: voimakkuuden, kestävyyden, energisyyden, älykkyyden, rohkeuden ja taidon paimentaa.

Nykyisin australianpaimenkoiraa käytetään alkuperäisessä käytössä paimenkoirana, mutta myös seurakoirana ja palveluskoirana.

Rodun keskimääräinen elinikä on 12-15 vuotta. Sen paino on noin 18-23 kiloa ja säkäkorkeus uroksella 46–51 cm, narttulla 43–48 cm.

Suomeen näitä koiria on rekisteröity kaikkiaan 903 kappaletta. Vuoden 2008 aikana uusia rekisteröintejä tehtiin 41 kappaletta.

Ulkonäkö

Australiankarjakoira on erittäin voimakas, energinen ja ketterä ja sopii siten hyvin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Turkki on kaksikerroksinen: lyhyen aluskarvan päällä on tiivis, vedenpitävä päällyskarva. Karvanlähtöaika on kerran tai kaksi vuodessa.

Kuono on keskipituinen ja kirsu on musta. Silmät ovat tummanruskeat, keskikokoiset korvat pystyt ja terävät. Häntä on tuuhea ja roikkuu rentona, kun koira on paikoillaan ja levollinen.

Rodun perusvärit ovat sininen ja punainen. Pennut syntyvät valkoisina, väri kehittyy vasta myöhemmin. Koiran turkki koostuu valkoisista ja värillisistä karvoista, mutta myös pelkästään värillisistä karvoista koostuvia alueita voi olla päässä tai laikkuina muualla ruumiissa. Täplät ovat todennäköisesti perintöä dalmatialaiselta, jota käytettiin rodun jalostukseen, samoin pentujen valkoinen väri. Sinisellä koiralla sallitaan myös muunväriset merkit etenkin päässä, lisäksi raajoissa sekä rinnassa leukaan saakka voi olla tan-väriä (vaaleanruskeaa). Mustat merkit päässä ovat sallittuja, mutta muualla ruumiissa eivät toivottavia. Punainen australiankarjakoira on kokonaan punakirjava. Jos merkkejä on, nekin ovat punaisia.

Rodun terveystilanne on suhteellisen hyvä. Suomalainen rotujärjestö kehottaa kuitenkin pyytämään kasvattajaa näyttämään viralliset lausunnot pennun vanhempien lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimuksista.

Pennunhankinnassa kannattaa seurata pentujen käytöstä. Parhaan koiran saat avoimesta ja luoksepäästävästä pennusta. Kiinnitä huomiota myös pennun vanhempien avoimuuteen ja luoksepäästävyyteen.

Monien muiden paimenkoirien tapaan australiankarjakoira on hyvin energinen ja aktiivinen. Lisäksi se on älykäs ja tarvitsee liikunnan lisäksi aivojumppaa. Tämän vuoksi sillä on myös korkea työmotivaatio, ja se hoitaa tehtävänsä innokkaasti. Erittäin sopivia lajeja australiankarjakoiran kanssa harrastettaviksi ovat erilaiset koiraurheilulajit kuten agility ja toko. Jatkuva samanlaisena toistuva harjoittelu voi olla koiran mielestä ikävystyttävää, ja se osaa olla itsepäinen. Tylsistyessään australiankarjakoira voi keksiä tuhoisia harrastuksia.

Rotu on luonteeltaan varovainen: vieraisiin karjakoira suhtautuu varauksin. Muiden tuttujen koirien kanssa se viihtyy hyvin ja kykenee paimentaessaan tekemään yhteistyötä. Vieraita koiria kohtaan se saattaa joskus käyttäytyä tappelunhaluisesti. Australiankarjakoira paimentaa karjaa näykkimällä niiden kintereitä, ja liiallinen paimennusinto voi aiheuttaa ongelmia kohdistuessaan esimerkiksi lapsiin.

Dingolta rotu on perinyt säänkestävyyden, ja koira viihtyykin paremmin ulkoilmassa. Se myös kaivaa mielellään ja nukkuu usein mieluummin kaivamassaan pesässä kuin sisätiloissa.

Alkuperä

Australiankarjakoira on jalostettu 1800-luvulla Australian karjankasvattajien tarpeisiin. Uudisasukkaiden mukanaan tuomat paimenkoirat eivät sopeutuneet Australian vaativiin olosuhteisiin, joten niitä risteytettiin mantereella villeinä elävien dingojen kanssa.

Varsinaisen australiankarjakoiran kehitys alkoi, kun Thomas Hall risteytti dingon kanssa kaksi collieta. Risteytyksessä käytetyt koirat olivat blue merle -tyyppiä ja muistuttivat todennäköisesti nykyistä bordercollieta tai partacollieta.

Myöhemmin jalostuksessa käytettiin vielä bullterrierejä tarkoituksena saada vahvarakenteisempi koira. Kokeilu osoittautui myöhemmin huonoksi, mutta siitä on yhä jälkiä nykyisessä australiankarjakoirassa. Dalmatiankoira otettiin mukaan, jotta karjakoira tulisi hyvin toimeen hevosten kanssa ja kykenisi niiden kanssa yhteistyöhön. Myös muita rotuja käytettiin, esimerkiksi australiankelpietä, jota kehitettiin samaan aikaan lampaiden paimennukseen. Muiden rotujen osuus on kuitenkin kiistanalainen: australiankarjakoiraa kehitettäessä kokeiltiin paljon erilaisia yhdistelmiä, jotta rodulle saataisiin juuri oikeat ominaisuudet. Ensimmäisen rotumääritelmän kirjoitti Robert Kaleski vuonna 1902.

Koosteen lähteinä on käytetty:
Suomalainen rotumääritelmä
Wikipedian julkaisemat tiedot rodusta
KoiraNet jalostustietokanta
Kansainväliset rotu- ja kasvattajasivustot


>> Lue myös hauva.comin tuoreet koirauutiset

>> Laatutuotteita edullisesti hauva.comin verkkokaupasta

Osta rotua käsittelevä kirja