Rotuesittely - Beagle

FCI luokitus  ryhmä 6

Historia

Beagle on mahdollisesti vanhin brittiläinen ajokoirarotu. Jo muun muassa kelteillä tiedetään olleen kirjavia ajokoiria. Vuosisatojen ajan on jalan tai ratsain tapahtunut ketun ja jäniksen metsästys ollut varsinkin yläluokan huvia. Pienempikokoisten ajokoirien ajueita pidettiin suurten kettukoira-ajueiden rinnalla, koska ne olivat halvempia ylläpitää ja soveltuivat paremmin pienille metsästysalueille lähinnä jänisjahtiin.

Beaglen määrätietoinen rodunjalostus aloitettiin Englannissa 1870-luvulla. Beaglea on lähes kaikkialla maailmassa metsästys-, näyttely- ja seurakoirana. Beagle on tuotu Suomeen alun perin kahteen kertaan. Ensimmäisellä yrityksellä vuosisadan alussa beagle ei saanut jalansijaa, mutta 50-luvulla se tuli jäädäkseen. 

Beagle on varsin suosittu rotu Suomessa. Vuoden 2008 lopussa sitä oli rekisteröity 30300 kappaletta ja vuoden 2008 aikana rekisteröintejä tehtiin 672 kappaletta.

Ulkonäkö

Beagle on vankka ja tiivisrakenteinen pieni ajokoira, joka on jalon voimakas muttei karkea. Pää keskipitkä, voimakas, jossa ei kuitenkaan ole ryppyjä eikä poimuja. Niskakyhmy ja otsapenger selvät. Kuono ja kallo yhtä pitkät. Kallo hieman kaareva, kohtalaisen leveä. Leuat voimakkaat. Kirsu leveä. Suurehkot silmät, jotka sijaitsevat melko kaukana toisistaan. Ilme lempeä. Korvat pitkät, matalalle kiinnittyneet. Kaula pitkähkö, hieman kaareva ja siinä on hieman löysää kaulanahkaa. Suorat, pyöreäluiset raajat. Ylälinja suora ja tasainen. Rintakehä syvä ja pitkä, lanne lyhyt, voimakas ja joustava. Vatsaviiva vain hieman nouseva. Jäntevät reidet, polvet hyvin kulmautuneet. Kintereet vankat ja matalalle sijoittuneet. Käpälät pyöreähköt, tiiviit ja varpaat hyvin kaarevat. Häntä vahva ja keskipitkä, korkealle kiinnittynyt, liikkeessa iloisesti pystyssä. Liikunta vaivatonta ja voimakasta. Askel pitkä, vapaa ja matala. Karvapeite lyhyt, tiheä ja säänkestävä. Kaikki englantilaisperäisen ajokoiran värit lukuunottamatta maksanruskea, hyväksyttäviä. Hännänpää aina valkoinen. Koko 33-41cm (13-16 tuumaa).

Luonne

Beagle on iloinen, rohkea ja hyvin aktiivinen sekä sisukas ja päättäväinen pieni ajokoira. Se on valpas, älykäs ja tasapainoinen sekä ystävällinen ja sopeutuvainen. Metsästysvietti on voimakas. Metsästäessään sitkeä ja periksiantamaton. Itsepäisyys voi vaikeuttaa kouluttamista, koiralla on aina mielessään aivan omat ratkaisut annettuun tehtävään tai kiire ajatella aivan muuta. Juuri mukautuvaisuus ja rauhallisuus tekee beaglesta mukavan kotikoiran. Jotkut yksilöt ovat jopa flegmaattisia. On sanottu, että beagle on ahne koira ja näyttää siltä, että kerjääminen on synnynnäistä!

Käyttö

Beaglen on saatava toteuttaa luontaisia vaistojaan. Jokainen metsästyskoiran omistaja tietää, miten riemukasta on, kun koira tajuaa pääsevänsä metsälle. Siellä koira on täysin oma itsensä.

Alunperin beaglea on käytetty ajuemetsästykseen. Yli 40 Suomen vuotensa aikana sitä on kehitetty yksinään ajavaksi täällä vallitsevan metsästyskulttuurin mukaan. Rodun sopeutuvaisuutta kuvaa hyvin se, että ajo luonnistuu niin yksin kuin pienessä parin-kolmen koiran porukassakin. Beagle sopii erinomaisesti Etelä- ja Länsi-Suomen pienille metsäalueille rauhallisen ajotapansa ansiosta. Sen ajama jänis etenee rauhallisesti eikä kaikkoa ajon lähtöpaikasta kovinkaan kauas. On beaglekannassakin omat pikajuoksijansa, jotka ajavat jänistä hyvinkin vauhdikkaasti. Kiinnostusta ketunajoon löytyy myös joiltakin beagleilta ja vasta saadut ketunajokoeoikeudet innostavat varmasti testaamaan beaglen taitoja repolaisen perässä.

Yli 90 prosenttia Suomen beaglekannasta on niin sanottuja metsästysbeagleja. Rotevampia ja vahvaluustoisempia näyttelybeagleja on vähän. Näyttelyissäkävijöinä metsästysbeaglen omistajat eivät ole ahkerimmasta päästä, mutta ne muutamat täysin näyttelyitä varten jalostetut beaglet osallistuvat innokkaasti varsinkin suuriin näyttelyihin. On jopa nähty, että näyttelylinjainen on saanut tuloksia ajokokeista, mikä vain viittaa siihen, että ahkeralla harjoittelulla niistäkin saa ajureita. Ei ehkä niin sitkeitä ja innokkaita kuin reppumiehet haluaisivat, mutta ajavatpa kuitenkin.

Beagle on parhaimmillaan silloin, kun valitaan kompromissikoiraa metsästäjän perheeseen. Beagle soveltuu pienen kokonsa vuoksi erittäin hyvin myös kaupunkiasuntoon. Beaglen kanssa voi harrastaa lähes kaikkea, mikä vain koiraharrastuksen nimeä kantaa. Tottelevaisuuskokeissa jokin verran beagleja näkyy ja agility on myös mukavaa vaihtelua perhekoiran elämään. Beaglella on osallistumisoikeus myös metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen, pari koiraa kilpailee voittajaluokassa.

Koonnut omia kokemuksiaan sekä eri lähteitä apuna käyttäen Anniina Mäklin

Lähteinä käytetty mm. Tapio Eerola: Suomen koirarodut ja Carl-Johan Adlercreutz: Suuri koirakirja

Osta rotua käsittelevä kirja