BLOGI: Ei herran jumala - miksi tätä kukaan tekee

Kirjoittaja Mervi Niemi on Suomen Eläinkoulutuskeskuksen koulutussuunnittelija.

Saan miltei päivittäin yhteydenottoja kaiken ikäisiltä eläinrakkailta naisilta, joiden haaveena on eläinalan ammatti. Haaveet voivat kuitenkin äkkiä kääntyä painajaiseksi, sillä pelkän eläinrakkauden avulla ei koirakoulualalla - eikä muissakaan eläinalan ammateissa - pitkälle pötkitä.
 
Tottahan pitää osata kouluttaa vähintäänkin erilaisia koiria, mutta leijonankaan kouluttamisen taito ei riitä, jos ei omaa minkään valtakunnan taitoja välittää sitä osaamista koiran omistajalle. Asiakkaan tietojen ja taitojen lisääminen on tavoite nro 1, sillä hän elää eläimen kanssa 24/7, ei kouluttaja. Idea pitäisi saada perille myös hoppaspoppaskonsteja odottavalle asiakkaalle, tai sille, joka odottaa kouluttajan kouluttavan hänelle tottelevaisen koiran. Jos ei pidä asiakaspalvelusta ja ihmisten kanssa toimimisesta, voi unohtaa koko työn.
 
Koira- ja lemmikkikoulubisnes on sen sorttista, että alalle mielivän on varauduttava työllistämään itse itsensä. Tarkoittaa suomeksi yrittäjyyttä. Ja jotta voi pyörittää yritystä menestyksekkäästi, on omattava halua ja mielenkiintoa ottaa haltuun yritys- ja liiketalouden perusasiat. 
 
Työajat ovat aivan kamalia; usein koirakoulun työntekijä on töissä silloin kun muut ovat vapaalla. Töitä tehdään iltaisin ja viikonloppuisin. Se ei haittaa, jos ei ole "normirytmissä" elävää perhettä. Mikäli on mies ja lapset, jotka käyvät päivisin töissä/koulussa, tulee perheen joustaa. Muun perheen tullessa kotiin koirakoululainen lähtee töihin palatakseen kotiin muun kotiväen jo nukkuessa. Viikonloppujen koko perheen yhteiset hetket ja retket pitää suunnitella hyvissä ajoin etukäteen ja/tai hommata koirakouluun itselleen sijainen.  
 
Itse koirakoulussa vietetyn ajan lisäksi yrittäjä ottaa ilmoittautumisia vastaan, vastaa meilihin ja puhelimeen, laskuttaa, ideoi ja suunnittelee kurssit ja tekee niille materiaaleja, suunnittelee mainontaa ja päivittää nettiä. Sen voi onneksi tehdä "virka-aikana", mikä tosin usein johtaa siihen, että yrittäjä tekee töitä sekä päivän kotona että illan koirakoululla.
 
Itseään ja osaamistaankin tulisi kehittää jatkuvasti, eli pitäisi ehtiä seurata alan tutkimusta ja kirjallisuutta, osallistua seminaareihin ja kursseihin (jotka järjestetään iltaisin ja viikonloppuisin). Omaa koiraa/koiriakin pitäisi ehtiä ja jaksaa kouluttaa!
 
Tulot ovat työn määrään nähden surkeat, palveluala ei tosiaankaan ole kultakaivos. Verottaja napsaisee heti kättelyssä myyntituloista arvonlisäveroa 22 prosenttia (heinäkuun 2010 alusta 23%). Lopuista maksetaan tilavuokrat, kirjanpitokulut, markkinointikulut, vakuutukset, postimaksut, puhelimet, netit sun muut. Rahaa pitää jättää myös palkan sivukuluihin, jos palkkaa itselleen päätyy maksamaan.
 
Ei herran jumala - miksi tätä kukaan tekee?!
 
Koska työn sisältö on äärimmäisen mielenkiintoinen. Sekä eläimet että ihmiset ovat monimutkaisia otuksia, joiden kanssa on jännittävä työskennellä.

Kommunikaation pelatessa - kouluttajan, asiakkaan ja eläimen ymmärtäessä toinen toisiaan - tunne on sanoinkuvaamaton. Oppimisen riemu on kuin huume: asiakkaan, lemmikin tai kouluttajan itsensä oivaltaessa uutta, iho nousee kananlihalle ja tuntuu mahanpohjassa saakka.

Tyytyväinen asiakas on yrittäjälle kuin herkkutatti sienestäjälle - sen löytäminen tuottaa outoa tyydytystä ja antaa uskomatonta voimaa jatkaa eteenpäin, vaikka taivaalta sataisi akkoja. Eläinten hyvinvointi lisääntyy omistajien ymmärryksen lisääntyessä. Tapaan mielenkiintoisia ihmisiä ja löydän itseni erilaisista tapahtumista. Opin joka päivä uutta eläimistä, ihmisistä ja yrittäjyydestä, enkä silti koskaan voi tietää kaikkea.
 
Mikä sen jännittävämpää?